Aftermath
Millä tavoin havaitsemme ajan kerrostumia
valokuvallisen materiaalin kautta? Kuvat merkkaavat menneisyyden olemassaoloa,
mutta voivatko ne viitata myös tulevaan? Mitä lopulta
meistä ja kuvakulttuuristamme jää jäljelle?
Aftermath näyttely
käsittelee historioiden, muistojen ja narratiivin hajoamista valokuvan ja
arkistomateriaalin kautta. Se on kokoelma teoksia eri vuosilta ja eri
sarjoista. Teoksia yhdistää pirstaleinen, purkautunut ja säröinen tekemisen
tapa, joka on taiteellisen työskentelyni keskiössä. Mitä nämä säröt ja murtumat
merkitsevät? Teokset ovat jatkuvassa muutoksessa, jossa ne kierrättyvät,
varioivat ja sulautuvat yhteen kadottaen alkuperänsä. Nimi Aftermath
viittaa jälkiseurauksiin, jollaisia nämä muutokset tuovat tullessaan.
Valokuva koetaan nykypäivänä usein nopeana virtana näyttöpäätteillämme. Ehkä
osittain unohdamme, millaista materiaalisuutta kuvaan liittyy: kameroita,
älypuhelimia, kymppikuvia, muistikortteja, kaapeleita, tai vanhoja
valokuva-albumeita, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Materiasta
huolimatta itse kuva haalistuu tai muuttuu käyttökelvottomaksi esimerkiksi
vanhan tiedostomuodon kautta. Juuri tähän muutoksen ja katoamisen prosessiin
näyttelyni keskittyy: kuva repeytyy, haalistuu, peittyy, muuttuu kivettyneeksi
fossiiliksi tai on vain hienovarainen jälki itsestään. Teokset esittävät eri
asteista kuvan häviämistä ja unohtumista, todellisia ja kuviteltuja
skenaarioita.
Näyttelyssä nähtävät teokset ovat jatkumoa työskentelylle, jossa
tutkin kuvan
ja arkistomateriaalien yhteyttä arkeologiaan, muistoihin ja historiaan.
Pohdin,
millainen merkitys kuvilla on tänä päivänä erilaisten viestien,
muistojen ja
kertomusten luojana. Katsoessamme kuvia, voisi niiden ajatella olevan
kuin
fossiileja, eräänlaisia historian tallenteita. Mutta toisin kuin
miljoonien
vuosien aikana syntyvät fossiilit, valokuva
syntyy hetkessä ja siksi sitä voi luonnehtia ajan fossilisoitumiseksi.
Näyttely on kokoelma muovautuneita kuvia, jotka eivät enää
viittaa mihinkään tiettyyn hetkeen tai tapahtumaan, vaan muodostavat
uusia,
kuviteltuja historioita.
Bio
Hanna Råst on helsinkiläinen
kuvataiteilija. Hänen teoksissaan jokin usein kätkeytyy, jätetään näyttämättä
tai on vain osittain esillä. Teokset ovat fragmentteja, jotka Råst valmistaa
eri materiaaleja hyödyntäen. Kantavina teemoinaan hän usein käsittelee muistin
hataruutta, kerrostuvaa aikaa ja arkisen huomaamattomia tapahtumia.
Råstin töissä
arkistomateriaali ja valokuvallisuus toimivat lähtökohtina. Teoksissa jokin on
kuitenkin poissaolevaa, väärintulkittua ja hajanaista – aivan kuten omat
muistimme, käsityskykymme ja havaintomme rajat. Tämä poissaolevuus tukee Råstin
ajatusta arkistomateriaalista jälkenä, joka jättää paljon tilaa tulkinnalle
ollessaan irrotettu alkuperäisestä kontekstistaan. Jäljet ovat vihjeitä,
löytöjä tai muistoja – palasia, jotka eivät muodosta eheää kuvaa, vaan
kartaston, jossa tyhjyydellä ja välitiloilla on iso merkitys.
Kesällä
2021 Råstin teoksia nähdään myös Mäntän kuvataideviikoilla. Molempia näyttelyitä ja työskentelyä on
tukenut Taiteen edistämiskeskus.