Menneen maailman kansatieteellisistä kokoelmista inspiroituneessa installaatiossa kuvanveistäjä Ville Heimala tulkitsee keramiikan kielellä luonnon ja kulttuurin salaperäistä vuorovaikutussuhdetta.
Heimala sulauttaa muinaissuomalaiset uskomukset ja luonnontieteelliset lainalaisuudet omaperäiseksi muotokieleksi. Laukkoon valmistuneet veistokset ovat tietoisesti eri tyyleillä ja tekniikoilla työstettyä keramiikkaa.
Erityisen kiehtovaan vuoropuheluun rouhean näyttelytilansa kanssa asettuvat dekoratiivisella mosaiikkitekniikalla toteutetut maan ja veden emot sekä vesilinnut, joiden hahmossa muinaisen Laukon shamaanit sukelsivat vainajien aliseen maailmaan.