Kun ruuhkavuosiaan elävät ohjaaja ja kirjailija tapaavat kerran kuussa kahvilassa, he jakavat toisilleen listan viidestä asiasta, jotka arjen myllerryksen keskellä vielä jaksavat innostaa, itseä, omasta syystä, ei pakon sanelemana.
Viisi tapaa olla vapaa kuvaa nelikymppisten naisten elämää, jossa perheen, taiteen tekemisen, työn ja omien haaveiden yhteensovittaminen tuottaa tuskaa. Pääseekö perhe retkelle helvetillisen kaakaoepisodin jälkeen? Kuka soittaa nuohoojalle, kun yhteisomistuksessa olevan perintötalon uuni savuttaa? Kehtaako tunnustaa, että sunnuntain paras hetki on se, kun saa olla ihan yksin, omassa rauhassa?
Viidenlistoilla on keskenään epäsuhtaisia asioita, toiveita ja pelkoja. Tai tyhjiä rivejä, joissa voi vain olla, tai mennä uimaan ihan yksin. Viisi tapaa olla vapaa -esitys ei tarjoa oikotietä onneen tai parempaan elämään, mutta se etsii sitä, aina vaan. Dialogista ja empatiasta kasvaa liikettä, ääntä ja näyttämökuvia, Myllyteatterin omalla persoonallisella kieliopilla totutettuina.
