|
Elokuva ja kirjallisuus GoC: Affection
|
|||||||||||
|
GoC: Affection Psykologista kauhutrilleriä tieteisteemoihin yhdistävä Affection käynnistyy kuin sähköshokilla: nainen havahtuu maantieltä, katsoo tyhjin silmin ympärilleen ja jää kohtikaahaavan auton lanaamaksi. Yliajon uhri (Jessica Rothe) herää kotoaan muistinsa menettäneenä. Nainen ei tunnista miestään (Joseph Cross, Big Little Lies, Mank) tai pientä tytärtään (Julianna Layne).Kun mies kutsuu häntä Ellieksi, seuraa tempaisu hiilihangolla päin näköä. Nainen muistaa olevansa Sarah, jolla on täysin toisenlainen elämä. Rauhoituttuaan hän on valmis kuulemaan diagnoosinsa: muistot palautuvat ajan myötä, ja lääkäreiden sijaan toipuminen vaatii täydellistä eristäytymistä. Tunne lukittautumisesta väärään elämään ei kuitenkaan jätä naista rauhaan. Affectionin maltillisella liekillä tekeytyvä alkupuoli muistuttaa Andy Mittonin The Witch in the Window’n (2018) mestarillisesta tunnelmoinnista. Sitten vainoharhakuvaus tekee tilaa tieteiskäänteille, joita viritetään lopulta myös kehokauhun mausteilla. Käsityöläistehosteisiin nojaavissa scifi-aineksissa on häivähdys David Cronenbergiä, kokonaisuudessa tähän päivään tuodun The Twilight Zone -mysteerin viehkoa tuntua. Happy Death Day -elokuvilla tähtiluokkaan ponnistanut Jessica Rothe on esikoisohjaaja BT Mezan tärkein voimavara. Nainen ottaa pääosan laajan tunnerekisterin ja fyysiset vaatimukset suvereenisti haltuunsa. Kun ruuvit alkavat kiristyä ja kulissit murentua, vatsanpohjan kouristukset todella tuntuvat katsomossa asti. – Night Visions |
|||||||||||
